Vuonna 2015 perustettu Mørket on palannut. Kaksi kriitikoidenkin hehkuttamaa albumia (Musta Luonto, 2016 sekä Oro, 2020, KHY Suomen Musiikki) julkaissut helsinkiläisviisikko on kuluttanut nyt jo toivottavasti taakse jääneet kulttuurialan nälkävuodet luoden nahkaansa ja laajentanut ilmaisuaan entisestään. Takana yhtyeellä on keikkoja Tuskassa, Tavastian, Tampereen Tullikamarin, ja Lutakon kaltaisten salien lavoilla Turmion Kätilöiden, Boriksen, sekä Mokoman kanssa. Tulevaisuudessa Mørket toivoo pääsevänsä jakamaan painavan asiansa yhä laajempien yleisöjen kanssa.
Oro-kakkoslevyllä kokoonpanopäivityksen myötä suomen rinnalle laulukieleksi vakiintui vokalisti Erik Lindroosin äidinkieli ruotsi. Tämä on omaperäinen ja hyvällä tavalla erottuva, myös uniikkia cross-Nordic-potentiaalia huokuva yhdistelmä. Uuden materiaalin vokaaliosastolla vuorotellaan vaivattomasti Erikin ja basisti Janne Leskisen johdolla, unohtamatta Dispyt-kappaleeseen palkeitaan lainannutta Kohti Tuhoa-yhtyeen Helenaa, jonka vierailu poliittisesti häpeilemättömän suoraviivaisella raidalla antaa sille selkäpiitä kutkuttelevan viimeisen silauksen.
Musiikillisesti Mørketin ilmaisussa kuuluvat aiempien Convergen ja Kvelertakin lisäksi Mastodonin kaltaisten modernien biisinkirjoituksen jättiläisten melodiankuljetus sekä vilpitön soittamisen ilo. Tai no, jääköön kuulijan itsensä päätettäväksi kuinka iloiselta voi kuulostaa yhtye joka ammentaa inspiraationsa inhimillisestä kärsimyksestä, kuolemasta, yliannostuksista, ja menetyksestä,sekä yhteiskunnan ja sen johtajien eripurasta ja väärinkäytöksistä.
